 |
| Salo |
Toinen päivä tammikuuta lähdin tämän vuoden ensimmäiselle yön ylittävälle matkalleni. Torstaipäivä valkeni aurinkoisena. Pääsin liikkeelle yhdentoista maissa. Olin pakannut vaatekassin, evästä ja pyörän autooni mukaan.
Ajomatka Turusta Saloon oli kaunis. Ajan mieluummin pienempiä teitä kuin valtateitä. Nytkin valitsin vanhan maantiereitin moottoritien sijaan. Näin näkee paremmin maisemat ja pystyy hahmottamaan, missä kulkee.
Paimion Sauvon risteykseen saakka olen tutkimusmatkoillani jo aiemmin päässyt.
 |
| Kuvakaappaus, Google Maps |
Tuon risteyksen jälkeen harppasin nyt aimo loikan. Väliin jääville alueille on mukava palata kesäaikaan. Talvella on helpompaa liikkua kaupunkiolosuhteissa, joissa pääsee välillä sisätiloihin lämmittelemään, syömään ja vessaan.
Löysin Hotelli Saloran heti keskusta-alueen reunalta. Se on itsepalveluhotelli ja sijaitsee Astrum-keskuksessa. Puoliltapäivin en päässyt vielä kirjautumaan sisälle mutta jätin auton parkkiin ja lähdin pyörällä etsimään kahvilaa.
Pienen matkan päässä olinkin jo ostoskeskusalueella ja saatoin poiketa tutunoloiseen Espresso Houseen. Salaatti ja kahvi, kiitos!
Olin aamulla miettinyt Salossa asuvia tuttujani, muun muassa serkkuani, jota en ollut vuosiin nähnyt. Kuinka ollakaan, tuo serkku käveli nyt kahvilan ohi! Oli ilahduttavaa vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa. Sain kutsun kyläänkin, jonne ehdin pistäytymään toivottavasti seuraavilla Salon-reissuilla.
Ruokailun jälkeen pääsin kaupunkia tutkimaan.
Nautin näkymistä tammikuun auringonpaisteessa. Serkkuni oli suositellut ajamaan veden äärelle, Teijoon päin. Sinne olenkin aikeissa myöhemmin jatkaa. Mutta kyllä Salon keskustakin tarjosi nähtävää ja koettavaa. Viehättäviä koristeellisia puutaloja. Kauniin jokirannan. Omakotialueet, jotka ulottuivat aivan keskustaan saakka. Autoilijat, jotka antoivat tietä!
Kahdelta pääsin sisään hotelliin. Käytävät olivat vankilamaisen kolkot, pitkät ja tyhjät. Itse huone oli siisti ja viihtyisä ja omasi tilavan kylpyhuoneen.
Näkymät ulos olivat surkeat. Tämä huone oli kuitenkin lähes puolet edullisempi kuin jokirannan hotellit, joita kaihoten olin hetki aiemmin katsellut.
Pimeä uhkasi lähestyä, joten lähdin taas heti matkaan. Tällä kertaa suuntasin teollisuusalueen halki kohti merenrantaa ja Vuohensaarta, jossa on leirintäalue. Retki kannatti. Sain kokea vaikuttavan auringonlaskun meren äärellä. Leirintäalueelle olisi mukava palata kesällä.
Minua kohtasi yllätys: keskusta yövalaistuksessaan. Kuin toinen kaupunki. Upea sellainen.
 |
| Salon kaupungintalo |
Salon kutsuvan näköinen kirjastotalo
Hakeuduin syömään tuttuun ja turvalliseen Hesburgeriin kanasalaatille. Monia kiinnostavia ravintoloita olisi ollut tarjolla, mutta niissä olisi mukavampi pistäytyä yhdessä perheen kanssa.
Loppuillan lepäilin huoneessani ja nukuin yön paremmin kuin aikoihin. Aamiaiselle pääsin samassa rakennuksessa sijaitsevaan kahvilaan. Sain nauttia aamukahvini Salon Sanomien seurassa. Luin siitä jutun aseman lähellä olevasta vanhasta puutalosta, joka oli saanut uudet yksityisomistajat.
Yhdeksältä polkaisin matkaan ja suuntasin katsomaan lehtijutun rakennusta. Ilman sitä olisin saattanut epähuomiossa ohittaa koko asemanseudun, jota ympäröivät koristeelliset vanhat puutalot ja puisto.
Minulla oli pari tuntia aikaa tutkia Uskelanjoen itäpuolelle jäävä keskusta-alue, ennen kuin säätiedotuksen mukaan alkaisi sataa. Moision alueen vanhat pastellinsävyiset omakotitalot, jotka myötäilivat jokivartta, tekivät vaikutuksen, samoin keskustan toiseen laitaan jäävä siisti, komea omakotitaloalue suuren mäen ja joen pienemmän haaran varrella. Yllätyksiä, joita en osannut Salosta odottaa löytäväni.
Hieman kastuneena, virkistyneenä ja hyvin tyytyväisenä lähdin vuosikymmenen ensimmäiseltä tutkimusreissultani kotimatkalle.
