Vastoinkäymisten onnea

En tiedä, miten muilla on, mutta omassa elämässäni on aivan säännönmukaisesti niin, että heti, jos alan suunnitella elämääni liian varmasti ja liian pitkälle, tulee eteen jokin vastoinkäyminen, joka osoittaa suunnittelemiseni turhaksi. Osoittaa, että en minä näitä asioita, elämänkulkua ohjaa. Voin toki haaveilla, suunnitellakin, mutta jo nuoresta pitäen olen kokenut, että minua aina välillä ikään kuin muistutetaan tästä asiasta. Suomalainen sananlasku sanoo, että "ihminen päättää, Jumala säätää". Lopulta elämäni on suuremmissa käsissä. Ja paljon paremmissa kuin omani. Näin totean yleensä jälkikäteen.



Olin kotiin palattuamme niin innoissani lomareissustamme, että aloin kalenterin kanssa kaavailla tulevien kuukausien ja lomien retkiä. Sitten huomasin, että olin kylmettänyt itseni viimeisillä pyöräreissuilla. Sain lääkäriltä kahden viikon lääkekuurin, joka saattaa jatkua senkin jälkeen. Kovaa kuntoilua kuurin aikana tuskin voi harrastaa - ehkä muutaman päivän jälkeen jo kuitenkin pieniä kevyitä lenkkejä.

Niinpä tämän aamun pyöräretken sijaan pysähdyin kuuntelemaan radiosta laskiaissunnuntain jumalanpalvelusta. On aika hiljentyä, laskeutua paastoon - valmistautua vastaanottamaan pääsiäisen sanoma. Olen yleensä tehnyt sen esimerkiksi osittain someaikaa vähentämällä, tehnyt näin aikaa ison kirjan avaamiselle, silloin tällöin kirkkoonkin astumiselle seurojen lisäksi.

Jo nyt tämä pysäytys alkaa tuntua hyvältä.



Mihinköhän elämässäni olisinkaan joutunut ilman aiempia pysäytyksiä?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mullistusten talven jälkeen Meri-Karinaan

Enpä olisi viime vuoden elokuussa Pöytyältä lähtiessäni osannut koskaan arvata, mikä mullistusten talvi olisi edessä. Heti reissusta palattu...