Viikko Kemiönsaaressa

Se oli täydellinen.

Mies lähti matkaan purjeveneellämme jo aamusta kohti Kemiönsaaren Söderlångvikia. Minä ja kolme lapsistamme pakkasimme koiran ja tavarat autoon ja lähdimme iltapäivällä matkaan.







Perillä meitä odotti Grindstuga, "porttimökki", Söderlångvikin kartanon mailla. Mökki oli viehättävä. Samoin sijainti.




 Tosin seuraavana aamuna rantatielle saapui kaivinkone ja pikkutraktori kaivamaan portin viereistä aluetta ja pihaan nousevaa rantapengertä. Ahkerat mönkijät pilasivat ensimmäisen päivän tunnelmaamme, jossa leijaili myös sateen uhka.

Mutta onneksi loppuviikko oli rauhallisempi ja aurinkoinen sää tuli vieraaksi. Ensimmäisinä päivinä tutkin pyörällä tietä Kasnäsiin päin Lövön sillalle sekä kiersin Dragsfjärdin järven.




Seuraavina päivinä seikkailin Taalintehtaalla, jonka historiasta kertoivat mielenkiintoisesti kadunvarsille sijoitetut kyltit.

Taalintehdasta varjostaa suuri ja ruma tehdas, joka kuitenkin on synnyttänyt ympärilleen mitä suloisimman pienen kaupunkimaisen miljöön.






Kaupungin - tai kylän - osien nimet kertovat alueella asuneiden tehdastyöläisten huumorista: Hollywood, Siperia, Yokohama, Honolulun tie... Hollywoodin työläisparitalot sijaitsivat hulppealla paikalla rinteessä meren rannalla, kun taas Siperia on saanut nimensä siitä, että sen tuulisille kallioille rakennetuissa vetoisissa taloissa tunnelma oli talvisin kuin Siperiassa.

Kävimme kahteen otteeseen lounastamassa Taalintehtaan rantaravintolassa.

Meillä kävi myös lähisukulaisia päivän tai useamman vierailulla, ja vietimme hienon juhannuksen yhdessä. Osa vieraista yöpyi veneessämme mökin laiturissa, osa lähistön hotelleissa. Vanhemmilleni annoimme kultahääpäivälahjaksi Kasnäsin sviitin, joka oli upea.



Uiskentelin lasteni kanssa Kasnäsin lähes tyhjässä kylpylässä yhden ihanan iltapäivän. Lapsille oli suuri ilo hypellä lähes päivittäin mökkilaiturilta mereen.

Tutustuimme Sagalundin museoon.




Poljin myös Högsåran saareen vievälle lautalle, jonne muut tulivat autolla, ja teimme yhdessä idylliseen saareen retken.



Viimeisenä päivänä tutkin Söderlångvikista pohjoiseen johtavaa rantatietä ja löysin mielettömän upeat rannat luonnonsuojelualueelta. Aivan pohjoisessa oli lisäksi hienohiekkainen uimaranta, jonne vein perheen illalla.






Ja itse Söderlångvikin kartano oli jo elämys, vaikka talon sisään ei remontin vuoksi päässyt. Amos Anderson, tunnettu liikemies ja taiteen tukija, jonka mukaan on nimetty taidemuseo Amos Rex Helsingissä, on kartanon omistanut ja sitä laajentanut. Miljöö henki välimerellistä tunnelmaa.



Me saimme elää lähes kartanoelämää viikon ajan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Saaristoseikkailu alkaa

Keskiviikkona pääsimme vihdoin matkaan. Perhe lähti veneellä kohti Nauvoa, minä pakkasin pyörän autoon ja ajoin Paraisten läpi (jonka tiet v...