Kesäkotiasukkaana Pöytyällä, viikko 4

 Parasta kesäkotiasumisessa Pöytyällä: pellot, pyöräseikkailut upeissa maisemissa, Aurajokilaakso, lähipalvelut, tervehtivät ihmiset, uudenlaisen arjen kohtaaminen, lapsia vilistävä koulunpiha, paikallisten yhteisöllisyys, kulttuurikohteet, Pyhäjärvi...

 Minusta on tullut pöytyäläinen. Kun torstaina ajoin töiden jälkeen tyhjentämään ja siivoamaan kesäkotiani perjantain luovutusta varten, ymmärsin pois ajaessani, seutuja katsellessani, että pöytyäläisyys ei enää lähde minusta, vaikka minä lähdenkin. Näitä seutuja tulen aina katsomaan kotiseutuna.

Viime sunnuntaina ehdin vihdoin tutustumaan Museopappilaan Pöytyän kirkonkylässä. Pappila oli suuri kaksikerroksinen rakennus ja museo jälleen kerran ylitti odotukseni täysin.

Tänään puolestaan osallistuin Aurajoen kulttuuriralliin ja pääsin tutustumaan Pöytyän kohteisiin, joihin aiemmin en ollut päässyt: 

Riihikosken keskustan Mööpelitupaan,

Riihikoskella sijaitsevaan Mäkiäistentaloon, työväentaloon, jonka mielenkiintoisesta historiasta minulle kertoi ystävällisesti aktiivinen jäsen, vanhempi herra, sillä välin, kun join munkkikahveja. Talossa on sotien jälkeen ollut vireää toimintaa, järjestetty muun muassa näytelmäkerhoja ja kirjojen lainausta kyläläisille ennen kunnallista kirjastoa. Talo toimii yhä työväentalona ja sitä vuokrataan juhlatilana aivan pitopalvelu Pitoriihen naapurissa. Olisin voinut kuunnella elävää historian kerrontaa vaikka koko iltapäivän. Ja juhlapaikkanakin voisin edullista tilaa hyvin harkita...

Pöytyän kirkkoon pääsin ensi kertaa sisälle asti

ja ehdin vihdoin Enkelipuistoon. Se on todella näkemisen arvoinen paikka! Taiteilija Kyösti Iitin luomus.

Olin jo pyöräretkilläni käynyt piipahtamassa Mustanojalla, Riihikoskesta pohjoiseen sijaitsevassa, Reppuniemen ulkomuseossa, mutta nyt rakennuksiin pääsi sisällekin. 

Mustanojan kyläyhdistyksen puffetista sain sopivasti evästä matkalleni (olin aloittanut heti kello 11 ensimmäiseltä rastilta Oripäästä jokivarsirallini ja jatkoin kello 16 asti). Pöytyän eri kylillä vaikuttaa olevan aktiivista paikallisyhdistystoimintaa, mikä tuo maalla asumiseen varmasti hienoa yhteisöllisyyttä.

Oripään, Auran ja Liedon kohteista kirjoitan ihan oman kulttuuriralli-bloggauksen seuraavaksi - tänään tai lähipäivinä. Naapurikunnat  olivat järjestäneet tapahtuman yhdessä ja näyttävät muutenkin pitävän mukavasti yhtä. Saman kansallisen kulttuurimaiseman, saman joenvarren asukkaitahan niiden kuntalaiset ovatkin, kuten mekin täällä Turussa asti.

Lopuksi en voi sanoa muuta kuin: kiitos Pöytyä, kun sain tulla!❤

Kesäkotiasukkaana Pöytyällä, viikko 3

 

Oli ihanaa päästä työntäyteisen alkuviikon jälkeen vihdoin torstaina ajamaan Turusta kesäkotiin Pöytyälle. Tuttujen peltojen lähestyessä huomasin ajattelevani, että paikka tuntui nyt todella jo kodilta. Tunsin jokaisen lähestyvän poikkitien, ja joen mutkat alkoivat kuiskia tuttuja lauluja. Jopa autoon tulviva peltojen viljan tuoksu hyräili samaa ihanaa sävelmää: täällä on tuttua, täällä on turvallista ja rauhaisaa. Täällä on koti.

Minun todellakin olisi helppo kotiutua tänne. Ja minä kun lähdin vain matkailemaan! (Vaikka myöntää täytyy, että myös muuttoajatukset ovat viime vuosina heränneet, kun osa lapsista on aikuistumassa, suuri talo tyhjenemässä.)

Olen pikkuhiljaa hieman sisustanut kesäkotiani oman näköiseksi. Riihipuodista olen hakenut kukkia ja lyhdyn pimeneviä iltoja ilahduttamaan.

Perjantaina toin töiden jälkeen pojan mukanani. Söimme matkalla Auran ABC:lla ja ajoimme Mellilänjärvelle uimaan.

Illalla poika nautti kylpyammeesta, jota kotonamme ei ole. Omaa pihaa tosin lapset ovat kesäkotiimme kaivanneet: rivitaloasunnossa koko perhe olisi viihtynyt varmaankin paremmin.

Minä olen kuitenkin nauttinut täysin rinnoin tästä mahdollisuudesta saada asua ja kotiutua Pöytyälle.

Edellisenä sunnuntaina kävin Karinaisten kirkossa. Sen alttaritaulun on maalannut Wäinö Aaltonen, joka on syntynyt nykyisen Pöytyän alueella. 

Karinaisten kirkon lähellä on asunut ja vahvasti paikalliseen elämään vaikuttanut myös kirjailija Johannes Linnankoski, jonka romaani "Laulu tulipunaisesta kukasta" kuuluu mielestäni hienoimpiin kotimaisiin kirjoihin.

Viime sunnuntaina kävin myös tutustumassa Riihikosken lähellä sijaitsevassa, Auran kuntaan kuuluvassa Koskipirtissä. Museo oli paljon suurempi ja hienompi kuin arvasin!

Olen myös tutustunut Pöytyän naapurikunta Loimaaseen. Sieltä löytyivät lähimmät naistenvaateliikkeet, ja vieläpä todella hyvät sellaiset! Oli mielenkiintoista tutkia myös Loimaan katuja: elokuvateatteri Kinema,

hieno kirjastorakennus,

joki, jonka rannoille oli tosin vaikea päästä, mutta jota ympäröivät hienot yksityisasunnot

... ja tuttu Hesburgerkin löytyi yksinäiselle matkaajalle helpotukseksi.

Mielikuvissani Loimaa oli ollut pelkkä teollisuusalue, josta kävimme isän kanssa aina ostamassa uuden auton, kun olin lapsi. Ajatella! 

Enkä Pöytyästä ollut tiennyt oikeastaan senkään vertaa. Vielä olisi Pöytyälläkin paljon kohteita, joihin haluaisin tutustua: Pöytyän museopappila, Enkelipuisto, Luontokapinetti, retkeilyalueet...

Tämä kesäkotikampanja on ollut aivan upea juttu! Haikeaa ajatella, että edessä on enää yksi viikko.