Kesäkotiasukkaana Pöytyällä, viikko 3

 

Oli ihanaa päästä työntäyteisen alkuviikon jälkeen vihdoin torstaina ajamaan Turusta kesäkotiin Pöytyälle. Tuttujen peltojen lähestyessä huomasin ajattelevani, että paikka tuntui nyt todella jo kodilta. Tunsin jokaisen lähestyvän poikkitien, ja joen mutkat alkoivat kuiskia tuttuja lauluja. Jopa autoon tulviva peltojen viljan tuoksu hyräili samaa ihanaa sävelmää: täällä on tuttua, täällä on turvallista ja rauhaisaa. Täällä on koti.

Minun todellakin olisi helppo kotiutua tänne. Ja minä kun lähdin vain matkailemaan! (Vaikka myöntää täytyy, että myös muuttoajatukset ovat viime vuosina heränneet, kun osa lapsista on aikuistumassa, suuri talo tyhjenemässä.)

Olen pikkuhiljaa hieman sisustanut kesäkotiani oman näköiseksi. Riihipuodista olen hakenut kukkia ja lyhdyn pimeneviä iltoja ilahduttamaan.

Perjantaina toin töiden jälkeen pojan mukanani. Söimme matkalla Auran ABC:lla ja ajoimme Mellilänjärvelle uimaan.

Illalla poika nautti kylpyammeesta, jota kotonamme ei ole. Omaa pihaa tosin lapset ovat kesäkotiimme kaivanneet: rivitaloasunnossa koko perhe olisi viihtynyt varmaankin paremmin.

Minä olen kuitenkin nauttinut täysin rinnoin tästä mahdollisuudesta saada asua ja kotiutua Pöytyälle.

Edellisenä sunnuntaina kävin Karinaisten kirkossa. Sen alttaritaulun on maalannut Wäinö Aaltonen, joka on syntynyt nykyisen Pöytyän alueella. 

Karinaisten kirkon lähellä on asunut ja vahvasti paikalliseen elämään vaikuttanut myös kirjailija Johannes Linnankoski, jonka romaani "Laulu tulipunaisesta kukasta" kuuluu mielestäni hienoimpiin kotimaisiin kirjoihin.

Viime sunnuntaina kävin myös tutustumassa Riihikosken lähellä sijaitsevassa, Auran kuntaan kuuluvassa Koskipirtissä. Museo oli paljon suurempi ja hienompi kuin arvasin!

Olen myös tutustunut Pöytyän naapurikunta Loimaaseen. Sieltä löytyivät lähimmät naistenvaateliikkeet, ja vieläpä todella hyvät sellaiset! Oli mielenkiintoista tutkia myös Loimaan katuja: elokuvateatteri Kinema,

hieno kirjastorakennus,

joki, jonka rannoille oli tosin vaikea päästä, mutta jota ympäröivät hienot yksityisasunnot

... ja tuttu Hesburgerkin löytyi yksinäiselle matkaajalle helpotukseksi.

Mielikuvissani Loimaa oli ollut pelkkä teollisuusalue, josta kävimme isän kanssa aina ostamassa uuden auton, kun olin lapsi. Ajatella! 

Enkä Pöytyästä ollut tiennyt oikeastaan senkään vertaa. Vielä olisi Pöytyälläkin paljon kohteita, joihin haluaisin tutustua: Pöytyän museopappila, Enkelipuisto, Luontokapinetti, retkeilyalueet...

Tämä kesäkotikampanja on ollut aivan upea juttu! Haikeaa ajatella, että edessä on enää yksi viikko.

Kesäkotiasukkaana Pöytyällä, viikko 2

Toisella kesäkotiviikollamme alkoi minulla työt ja lapsilla koulut. Meidän oli muutettava arkipäiviksi Turkuun. Viikon maalla-asumisen jälkeen Turku tuntui alkuun suurelta, ja ihmisiä ja hälinää oli jopa häiritsevästi.

Mutta palaan vielä hieman ensimmäiseen viikkoon, jolloin lomalaisina ehdimme paljon. 

Saimme vieraaksemme vanhempani Turun lähettyviltä. Yhdessä ajoimme Riihikoskelta Yläneelle. Halusin viedä heidät sinne vanhoja pieniä teitä pitkin, kaunista Yläneen jokivartta myötäillen.

Olin jo aiemmin poikennut autolla Yläneen keskustaan ja yllättynyt sen vanhasta puutaloidyllistä. Upea, korkea puinen kirkko toi mieleen Tuomiokirkon.

Vanhempieni kanssa kävelimme kirkolta kotiseutumuseoon, joka olikin näkemisen arvoinen ja herätti heissä paljon lapsuusmuistoja.

Viikonloppuna Riihikosken keskustassa sijaitseva Vanha Vehnämylly aukaisi ovensa, ja perheemme pääsi tutustumaan sen kiehtoviin tavarakokoelmiin ja nauttimaan herkulliset viinerit kahvilassa. Keräilijä-omistaja oli mukava, toi koirallemme vettä ja jutteli ystävällisen leppoisasti.

Jo ensimmäisellä viikolla sain pyöräiltyä Riihikosken tiet ja laajasti ympäristöäkin niin Pöytyän kirkonkylästä eteenpäin pohjoiseen, itään päin Kyröön kuin länteenkin päin, Savojärven suuntaan. 

Tällä viikolla kävin kahtena iltana Turusta töiden jälkeen kesäkodissa, ja tein lenkkejä Auran ja Tarvasjoen ja Turunkin puolelle asti. Maisemat ovat olleet upeita! Pyörällä ne tavoittaa vielä paremmin kuin kävellen ja autolla. Vastaan on tullut jo useita Pöytyän kulttuuripolkuun merkittyjä kohteita, kuten Kyrön työväentalo tai Pihlavan kartano.

Ja viikonlopuksi pääsimme taas muuttamaan maalle. Tein perjantai-iltana pitkän pyörälenkin. Sain ihailla kurkien lentoa ja laulua. Lähellä sijaitsevatkin Kurjenrahkan luonnonsuojelualueet, joissa olen jo aiemmin vaellellut. Syksymmällä varmasti tutustumme siellä uusiin reitteihin.

Aikuinen tyttäremme oli tänä viikonloppuna myös mukana. Ajoimme yhdessä helteisenä lauantaina katsomaan Kalikan uimarantaa. Harmiksemme siellä oli sinilevää, myös Loimaan rannan puolella. Mutta näkymät olivat upeat!

Paluumatkalla poikkesimme Kaidanojan kartanolle lounaalle. Alueen nimi on Uusikartano, ja lähettyvillä on Vanhakartano. Nimet tulevat Kuralan kartanotilan ja Kaidanojan kartanon mukaan. Ne on alunperin omistanut sama aatelisherra.

Lounas oli melko kallis mutta todella maukas. Lapset olivat tyytyväisiä.

Iltasella lapset lähtivät kaupunkiin ja minä pääsin pyörällä tutkimaan Yläneen keskustaa. Jos olisin saanut kesäkodin sieltä, en olisi varmastikaan osannut enää muuttaa lainkaan pois. Vanhojen talojen idylli, hieno kirkko kaupungin keskellä, joki, jota pitkin paikalliset veneilevät, kumpuileva maasto... En varmasti olisi osannut enää lähteä pois.