Taidetta, työniloa ja toivoa

Joululoma päättyi. Muttei työarkikaan ole hassumpaa. Saan opettaa aineita, joista en kyllästy keskustelemaan enkä uutta oppimaan: suomen kieltä ja kirjallisuutta. Olemme tutustuneet oppilaiden kanssa 20-lukuun sata vuotta sitten, sen luomaan taustaan aikakaudella syntyneelle modernistiselle kirjallisuudelle. Ensimmäiset autot, raitiovaunut, koneromantiikka.... oppivelvollisuus, kengättömät maalaislapset, alhaiset palkat ja elinikä... Lyhenevät hameenhelmat, jazzmusiikki, ulkonäköpaineiden synty, ensimmäiset mainokset... Mielenkiintoista!

Ensimmäinen työviikko vie kuitenkin aina voimia. Oli virkistävää päästä tänä aamuna auringonpaisteessa pyöräretkelle Vahdolle.

Vahto

Vahto

Edellisestä retkestäni olikin kulunut jo viikko. Silloin olin tutkinut Sauvoa vaihtelun vuoksi sauvakävellen kymmenen kilometrin matkalta.

Joululoman viimeisinä päivinä ehdimme perheen kanssa tutustua Emil Nolden näyttelyyn Turun taidemuseossa.

Turun taidemuseo

Näyttelyn yläkerran saamelaisuutta käsittelevät videoteokset olivat vaikuttavia. Pian saan ilokseni oppitunneillenikin saamelaisvieraita.

Osallistuin loppiaisena Turun kaupungin järjestämään perinteiseen loppiaisluisteluun tyttäreni kanssa Parkin kentällä. Se oli mukava päätös lomalle. Kahdenkeskistä arvokasta aikaa.

Vaikka työkin taas maistuu, talvi ottaa välillä voimille. Mukavasti toivoa antaa hiihtoloma, joka kimaltelee vain viiden viikon taipaleen takana!

Kylpylöiden iloa Varsinais-Suomessa

On ihanaa päästä yksin tutkimusmatkalle mutta parasta on kuitenkin yhteinen aika perheen kanssa. Tänään teimme nuorempien lasten ja koiramme kanssa ensin Katariinanlaakson luontopolkulenkin ja ruoan jälkeen lähdimme Naantalin kylpylään. En ollut koskaan aiemmin käynyt siellä sisällä, joten nyt oli korkea aika tutkia tämä Naantalin matkailukohde.

Mukava osuus maailmanvalloitusprojektissani on se, kun voin palata aiemmin pyörällä kartoittamilleni alueille perheen kanssa - ikään kuin turistina. Tututkin Turun kohteet ovat näin tuntuneet uusilta ja uusin silmin nähdyiltä. Olen huomannut myös mielenkiinnolla alkaneeni seurata Turun Sanomista uutisia lähikuntiin liittyen. Ympäristökuntien asiat ovat tulleet läheisemmiksi, kun on kolunnut niiden kadut ja ehkä yöpynytkin alueilla. Ja ruotsin kieltä olen innostunut saaristokuntien myötä harrastamaan, saanut kurssilta uusia ystäviäkin. Monenlaista uutta ja hyvää on tästä seikkailustani siis poikinut.

Naantalin kylpylä oli upeampi kuin odotin. Erityisen vaikuttava oli höyryävä ulkoallas, josta näki merelle ja joka sai valaistuksen illan hämärtyessä. "Aivan täydellistä", totesi poikani.

Yksi sisäaltaista oli suuri ja osallistuin sen reunamilla elämäni ensimmäiseen vesijumppaan video-ohjeistajan vetämänä. Se oli hauskaa ja yllättävän vaikeaa, kun omat jalkapohjat eivät suostuneet pysymään pohjassa samaan tapaan kuin videon ohjaajalla. Tunnelma altaiden äärellä oli kuin etelän lomakohteissa. Porealtaan 36-asteinen vesi puolestaan rentoutti suloisesti. Aivan ylellistä hemmottelua!

Itsenäisyyspäivänä olimme Turun kylpylä Caribiassa, jonka ulkoallas ja liukumäet olivat lasten mieleen. Syyslomalla taas ajoimme Kemiönsaaren kärkeen, Kasnäsiin. Olin siellä lasten kanssa yhden yön hotellin viihtyisässä rivitalohuoneessa (jossa oli lasten suosima parvisyvennys laajentamassa huoneen huoneistoksi) ja söimme hyvin ja kylvimme kylpylän altaissa. Jo matkat sinne ja takaisin kumpuilevilla teillä ruskamaisemissa olivat elämys.

Kasnäs

Kotimatkalla poikkesimme Taalintehtaalla.

Taalintehdas

Taalintehdas

Kylpylöiden lisäksi olemme perheen kanssa löytäneet lähiseuduilta monenlaista muutakin puuhaa. Niitä muistelen toisella kerralla.