Mitä sitten, kun Turun pohjoisinkin kärki on vallattu?

Tämä "maailmanvalloitus"-harrastukseni alkoi kaksi vuotta sitten. Ensimmäisenä vuonna kiersin kotikaupunkini Turun kadut, tiet ja polut jo melko läpikotaisin. Aivan pohjoisin kärki on kuitenkin yhä tavoittamatta, sillä Turku on pohjoisosastaan erikoisen muotoinen: se muodostaa pitkän ulokkeen muun muassa naapurikuntien Ruskon, Nousiaisten, Liedon ja Auran väliin.

Maanantaina kävin hieman osaltani kartoittamassa tuon tutkimattoman pohjoiskärjen alueita: Yli-Maarian omakotitaloaluetta, joka oli jäänyt välistä, kun syksyllä olin kiiruhtanut tutustumaan sen takaa löytyvään Paattisten alueeseen. Yli-Maarian länsipuolella ja Moisiossa jo kesällä hieman seikkailin Ruskon mummolassa lomaillessani.

Minulla on tuttavia Yli-Maariassa ja siksi tuo uudehko suuri omakotitaloalue oli ennestään jokseenkin tuttu. Kuitenkin se on mielessäni ollut hieman sekava. Pyörän selässä alue alkoi hahmottua paremmin. Löysin myös mukavia yllätyksiä: Paattistenjoen ja pienen kosken. Kohisevan kosken luona joen ylitti silta. Yli en uskaltanut yrittää.


Tänään myrskyää. Talvea ei ole Varsinais-Suomeen kuulunut. Oikeastaan vaihtaisin pyöräilynkin jo hetkeksi ihan mieluusti hiihtoon. Jatkuva marraskuinen sadekeli on masentavaa. Mutta haluan koettaa nähdä valoisat puolet. On ollut toki hienoa saada jatkaa pyöräilyä näin pitkälle.

Hieman on alkanut jo mietityttää, kuinka harrastustani jatkossa vien eteenpäin, kun uudet alueet alkavat jo nyt olla 35-40 kilometrin säteellä kodistamme. Alkuun lähdin aina kotoa asti pyörällä ja poljinkin Turun ja Liedon ja Kaarinan katuja useaan kertaan edestakaisin. Viime syksystä lähtien olen ajanut autolla uuden alueen laitaan ja aloittanut pyörällä tai jalan tutkimukseni sieltä. Olen harkinnut hieman auton vaihtoa sähköpyörään. Lapsiperheessä ratkaisu ei ole kuitenkaan helppo. Toivoisin ilmastosyistäkin voivani liikkua enemmän ilman autoa.

Kuitenkin matkailuni on luontoystävällisempää näin kuin jos harrastaisin lentoja ulkomaille. Toki joskus haluan sitäkin tehdä. Toissa kesänä vietimme hääpäiväämme mieheni kanssa Latviassa. Oli ikimuistoinen reissu!

Riika, Latvia

Riika, Latvia

Jurmala, Latvia


Mutta viime kesänä olin niin haltioissani lähikunnista ja hitaasta matkanteosta sekä uuden löytämisestä läheltä, etten kauemmas kaivannut. Ja koska matkustelu on näin halvempaa, sitä on varaa harrastaa vaikka ympäri vuoden.

Välimatkat kuitenkin koko ajan kasvavat. Pyöräilyharrastukseni alkaa vääjäämättä siirtyä varmaankin yhä enemmän viikonloppuihin ja lomiin.

Yksi ihanimpia viime kesän retkiä oli kahdenkeskinen pyöräretki nuorimmaiseni kanssa Ruissaloon. Siellä yövyimme pari yötä ja tutusta saaresta tuli aivan uudella tavalla oma. Mutta se retki ansaitsee aivan oman bloggauksensa. Voisin palata siihen vaikka ensi kerralla. Purjehdusreissuistamme lähisaaristossa ja kesän päättävästä Nauvon pyöräilystäkin vielä kirjoitan, kunhan ehdin.

Iki-ihana Ruissalo uudenvuodenpäivänä 2020

P.S. Kotimaanmatkailu on kuulemma yleisemminkin taas nousussa. Aivan upea trendi! Mm. Yle Teeman  kotimaan kohteita esittelevää Egenland-ohjelmasarjaa on ilahduttavaa seurata.

Mullistusten talven jälkeen Meri-Karinaan

Enpä olisi viime vuoden elokuussa Pöytyältä lähtiessäni osannut koskaan arvata, mikä mullistusten talvi olisi edessä. Heti reissusta palattu...