Saaristoseikkailu alkaa

Keskiviikkona pääsimme vihdoin matkaan. Perhe lähti veneellä kohti Nauvoa, minä pakkasin pyörän autoon ja ajoin Paraisten läpi (jonka tiet viime kesänä pyörällä tutkin) Nauvon lossille.

Viime vuoden elo-syyskuun vaihteessa, muinaistulien yönä, vietimme ihanan viikonlopun Nauvossa. Ehdin silloin pyöräillä jo osan Nauvon teistä. Nyt tutkimatta oli enää Lillandetin puoli ja hieman Storlandetia.

Nauvon kirkonkylä, satama-alue, oli yhtä kaunis ja tunnelmaltaan hurmaava kuin aina ennenkin.






Torstai-aamuna poljin vielä Nauvon teitä ja jatkoin sen jälkeen autolla Korppooseen. Kunhan olen polkenut nämä saarten sivutiet, teen vielä pyöräillen koko Saariston rengastie -kierroksen, mietin ajellessani. Tosin itse rengastie on enimmäkseen ikävän vilkas, ja luulenpa, että pikkuteiltä löytyy useimmiten parhaimmat näkymät. Olisi kuitenkin huippua kulkea pyörällä koko matka. Ensin haluan vain edetä pikku hiljaa, sillä nähtävää on niin paljon.








Korppoossa satoi. Ajelin autolla keskustaan, join kahvit ja luin Turun Sanomat odotellessani perhettäni veneellä saapuvaksi.

Tuuli yltyi myrskylukemiin hyvin nopeasti ja yllättäin, mutta he tulivat perille. Ikinä, ikinä en mistään valita, jos he selviytyvät, olin ehtinyt mielessäni luvata. Kunpa muistaisin tuon lupauksen.  Ja kiitollisuuden siitä, että tärkeimmät ovat tallessa.

Ilta oli hieno. Kävelimme keskustaan, hotelli Hjalmarsin terassille jäätelölle.

Satama Verkanissa kaikui illalla ruotsinsuomalaisten laulu: "Ja, må hon leva..." Taivas oli vaaleanpunainen.






Rannassa oli kätevä soma tiskitupa ja hieno saunarakennus. Saunasta nautin myös Nauvon vierasvenesatamassa - pyöräilyn jälkeen saunomisen iloa osaa arvostaa erityisellä tavalla. Vierasvenesatamien saunojen merinäköalat ovat myös ylellisyyttä, josta vasta tällä reissulla olen ymmärtänyt nauttia.

Aamiaista söimme rantaravintola Buffalossa. Ja sen jälkeen irrotimme köydet ja nostimme purjeet. Edessä on viikon, parin saaristoseikkailu!




Rymättylää ja rantaretkiä

Olen pyöräillyt uutta reissua odotellessani päiväretkilläni Rymättylän teitä, sen eteläisiä osia, Airismaata ja Röölää, sekä saaren läsirannikkoa pohjoiseen päin. Rymättylä alkaa olla siis melko läpikotaisin tutkittu.












Paljon olemme polkeneet myös lasten kanssa, käyneet pyörällä rannoilla ja Turun maauimaloissa, kylpylä Caribiassakin.



Retkillämme lapset halusivat pysähtyä pyöräilemään myös Kupittaan liikennekaupungissa. Hellepäivät ovat olleet ihania.

Mutta heinäkuu toi sateet. Ja pyörävarkaan. Pyöräni varastettiin omasta pihastamme keskellä päivää. Se harmitti, jopa itketti.

Toisaalta sain nyt hyvän syyn ostaa vihdoin uuden ja entistä paremman pyörän. Siihen ison perheen äiti ei olisi muutoin vielä raaskinut rahoja laittaa.

Huomenna toivon mukaan pääsemme tuulten puolesta vihdoin purjehtimaan. Tarkoitukseni on polkea alkumatkan saaret ja jatkaa sitten miehen ja pienempien lastemme kanssa kohti ulkosaaristoa purjein.

Saaristo-oppaat on luettu ja laukut pakattu. Aistin jo suolan tuoksun, pärskeet kasvoilla, lokkien kirkunan...

Tuskin maltan odottaa!

Mullistusten talven jälkeen Meri-Karinaan

Enpä olisi viime vuoden elokuussa Pöytyältä lähtiessäni osannut koskaan arvata, mikä mullistusten talvi olisi edessä. Heti reissusta palattu...