Olimme saapuneet edellisenä iltana Vähä-Kuusisen kallion kylkeen, luonnonsatamaan Rymättylän lähelle. En voinut kuvitella kauniimpaa paikkaa lomaa aloittaa.
Olin hieman vastahakoisesti lähtenyt purjehdusreissuun, sillä mieleni paloi uusille pyöräilyreiteille. Mutta oli kuitenkin elämys yöpyä luonnonsatamassa, kauneimmalla saarella, jolla Suomessa olen käynyt. Ja yhteinen aika perheen kanssa on aina antoisinta. Grillasimme uimarannalla ilta-auringossa. Aamulla lapset keräsivät vedestä simpukankuoria.
Tänään heräsimme jo kotoa. Minä pääsin pyöräretkelle. Ajoin Sauvon Karunaan kirkon pihalle. Merenrannalla seisova kivikirkko olikin näkemisen arvoinen. Kiertelin kävellen lintujen taidokkaassa konsertissa kirkon lähiteitä.
Pyörällä jatkoin kirkolta tutkimusmatkaani Karunan eteläisen kärjen kiertäen. Tien varrella oli kauniita talokeskittymiä, vanhan ajan kylätunnelmaa.
Lopuksi pistäydyin katsomassa sillan varteen kasvanutta kyläkeskustaa. Rantolan puotiin olisi mukava viedä perhe joskus kahville tai jäätelölle. Ja sen jälkeen kiertää vaikkapa yhdessä kirkolta lähtevä Hiljaisuuden polku.
