Olin kotiin palattuamme niin innoissani lomareissustamme, että aloin kalenterin kanssa kaavailla tulevien kuukausien ja lomien retkiä. Sitten huomasin, että olin kylmettänyt itseni viimeisillä pyöräreissuilla. Sain lääkäriltä kahden viikon lääkekuurin, joka saattaa jatkua senkin jälkeen. Kovaa kuntoilua kuurin aikana tuskin voi harrastaa - ehkä muutaman päivän jälkeen jo kuitenkin pieniä kevyitä lenkkejä.
Niinpä tämän aamun pyöräretken sijaan pysähdyin kuuntelemaan radiosta laskiaissunnuntain jumalanpalvelusta. On aika hiljentyä, laskeutua paastoon - valmistautua vastaanottamaan pääsiäisen sanoma. Olen yleensä tehnyt sen esimerkiksi osittain someaikaa vähentämällä, tehnyt näin aikaa ison kirjan avaamiselle, silloin tällöin kirkkoonkin astumiselle seurojen lisäksi.
Jo nyt tämä pysäytys alkaa tuntua hyvältä.
Mihinköhän elämässäni olisinkaan joutunut ilman aiempia pysäytyksiä?