Punavalkoinen kylä taivaan sinessä

Aamu kipristeli sormissa, kun nostin pyörää auton takakonttiin. Vielä puolilta päivinkin pakkasta oli hieman mutta aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Ja minä olin vapaa - lähes rikollisen vapaa keskellä päivää lähtemään koulusta ja suuntaamaan maailmanympärysmatkani radalle, seikkailuun.

Halusin jatkaa Merimaskua eteenpäin. Löysin autolle paikan kirkon luota. Siunatut kirkot, jotka ovat monesti helpottaneet matkantekoani avonaisilla ovillaan ja parkkitiloillaan! Puin sormikkaiden päälle punaiset lapaset ja soinnuin siten hyvin Merimaskun väreihin, punavalkoisiin taloihin.

Meri kutsui luokseen ja poljinkin heti rantaan, kirkon taakse. Mieleeni muistui, kuinka neljä vuotta sitten olimme yöpyneet samaisessa rannassa perheemme  kanssa. Olimme saapuneet sinne silloin purjeveneellämme ja hakeneet rannan ravintolasta aamukahvit. Nyt ravintola oli hiljainen mutta päivän raikkaus kuin kesäkuun aamuna.



Kiersin kauniin puukirkon ympäri. Kirkko on rakennettu 1726 ja se on kuudenneksi vanhin yhä käytössä oleva puukirkko Suomessa.

Merimaskun kirkko
Jatkoin mutkittelevaa tietä itää ja etelää kohti rantoja myötäillen. Eväshetki oli jälleen virkistävä, vaikka laiturinnokkaan en tarjennut enää istua samaan tapaan kuin viime kesänä usein tein.

Eväspaikka Merimaskussa


Merimaskulla on vanha historia, se on nähtävissä maisemissa. 1300-luvulta löytyy jo maininta sen yhdestä kylästä, Koverista, joka katsottiin kuuluvaksi silloin Maskun pitäjään.

Ajoin autolla kotiin Maskun Askaisten kautta. Merenrantaa seuraava tie oli huikean kaunis. Sinne on päästävä pyörällä! Jää nähtäväksi ehdinkö vielä ennen talven tuloa vai jääkö tutkimusmatka ensi vuoteen.

Sumuisena aamuna armonlaaksossa

Aamulla herätessäni tunsin olevani hyvin levännyt, rinnassa pyhäaamun rauha - levollisuus, joka välillä on ollut kateissa. Kävin nuuskimassa ulkoilmaa jo kuuden jälkeen. Kostea tropiikin tuoksu pisaroi sakeana sumuna marraskuun harmauden yllä. Sanomalehteä ei ollut tullut, eipä tietenkään, pyhäinpäivän jälkeen. Mutta tiet olivat sulat. Voisin toteuttaa pyöräretken Merimaskuun!

Ajoin Turusta Raision ja Naantalin läpi, uljaan Ukko-Pekan sillan yli, Luonnonmaan halki ja viimein Särkänsalmen sillan kautta saareen, josta pääsee Rymättylään vasemmalle lähdettäessä ja Merimaskuun oikealle kaarrettaessa. Sekä Rymättylä että Merimasku kuuluvat nykyään Naantaliin. Tällä kertaa jätin auton jo aivan sillan tuntumaan ja aloitin pyörälenkin Merimaskun rantoja kaarrellen.

Kohtasin uinuvan Saaristolaiskylän, Apajan tilan ja uimarannan, Tammisaaren lahden hiljaiset sunnuntaikalastajat, Taattistenjärven, jonka rannoille vielä palaisin.


Saaristolaiskylä, Merimasku


Saaristolaiskylä, Merimasku

Kesällä kävin pyörällä aivan Särkänsalmensillalla asti, kun tutkin Luonnonmaata ja Naantalia. Asuimme koko perhe viikon ajan heinäkuun puolessavälissä Luonnonmaalla 50-luvun luksusmökissä, Villassa, joka oli ulkoisesti hieman rappeutunut, mutta johon rakastuin ensi silmäyksellä. Mökki sijaitsi aivan meren rannalla, hiljaisessa niemennokassa, kallioiden sylissä.

Luonnonmaa, Naantali

Neljä makuuhuonetta ja suuri olohuone merkitsivät ylellistä majoittumista kuusihenkiselle perheellemme. Lähettyvillä muutaman sadan metrin päässä oli lisäksi matala hiekkauimaranta, jonne lapset saattoivat lähteä päivisin keskenäänkin.

Lastemme isovanhemmat kävivät viettämässä mökillä sunnuntaipäivää. Grillasimme ulkona ja söimme yhdessä pirtin pitkän pöydän äärellä. Nuoremmille lapsilleni oli elämys saunoa iltaisin mökin rantapäädyssä sijaitsevassa puulämmitteisessä saunassa, josta saattoi juosta laituria pitkin mereen.

Naantali






Naantali, armonlaakso, Nådendal, on aina ollut lempikaupunkini. Nyt minulla oli mahdollisuus ensi kertaa tutkia tarkoin sen kaikki kadut ja kujat - ja kokea myös matka Turusta Naantaliin sekä takaisin pyöräteitä kulkien. Muutamana päivänä illastimme koko perheellä rannan ravintoloissa ja nautimme pikkukaupungin turistien värittämästä välimerellisestä tunnelmasta. Samaa tunnelmaa huokui myös taiteilijakoti Casa Haartman, joka löytyi Naantalin vanhasta kaupungista.

Casa Haartman, Naantali
Myöhemmin palasin lasten kanssa Muumimaailmaan, jossa emme olleet aivan viime vuosina käyneet. Koko Naantalin viikko on jäänyt sädehtivänä aurinkona vuoden kohokohdaksi. Sumuisena päivänäkin armonlaakson läpi oli hyvä ja virkistävää kulkea.

Mullistusten talven jälkeen Meri-Karinaan

Enpä olisi viime vuoden elokuussa Pöytyältä lähtiessäni osannut koskaan arvata, mikä mullistusten talvi olisi edessä. Heti reissusta palattu...