Puolakkajärven eteläpuolella tie kulki osittain luontopolkuja pitkin. Muistui mieleen teinivuodet, jolloin suuri intohimoni oli ratsastus. Maastolenkeissä hevosen kanssa on paljon samaa kuin nykyisessä harrastuksessani: vauhti, luonnonläheisyys, tietty vaaran tunnekin ehkä. Välillä toivon, että nykyinen ratsunikin osaisi hypätä esteiden yli.
Kello kahdeltatoista ehdin juuri ja juuri ruoan jälkeen Hotelli Mathildan kävelykierrokselle. Opas kertoi Mathildedalin historiasta. Kylä on muodostunut 1800-luvun puolivälissä ruukin ympärille. Aluksi Matildassa valmistettiin kankirautaa, joka oli kuuluisaa vahvuudestaan. Myöhemmin tehdas erikoistui jatkovalmistamaan rautatuotteita kuten vasaroita.
Kylä oli aiemmin nimeltään Hummeldal. Ruukin toinen patruuna, Bremer, alkoi kutsua paikkaa vaimonsa Matildan mukaan, ja nimi yleistyi käyttöön.
Kävelykierroksen päätteeksi hotellin kahvilasta sai valita kierroksen 10 euron hintaan sisältyvän vapaavalintaisen juoman ja syötävän.
Iltapäivällä minulla oli treffit Salon pohjoisosassa asuvan ystäväni kanssa. Hän näytti minulle Jeturkastin muinaismeren.
Meillä oli hauska yhteinen kahvihetki Kyläravintola Terhossa.
Torstaiaamuna saimme perheenpäänkin takaisin mökille. Yhdessä tutustuimme pikkuruiseen Kirjakkalan ruukkikylään ja sieltä lähtevään luontoreittiin.
Iltapäivällä kävin pyörällä katsomassa, mihin pyöräilijöille opastettu rantareitti jatkuu Matildasta eteläänpäin. Löysin rantaa myötäilevän tien, jota seurasin lähes Strömmaan saakka, Kemiön sillalle asti. Tänne haluan kyllä palata vielä - sen jälkeen, kun olen kolunnut kunnolla väliin jääneen Sauvon sekä Kemiönsaaren.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti