Huomenna alkaa ensimmäinen tämän kesän yön ylittävä pyöräseikkailu. Lähdemme osalla perhettä Kemiönsaarelle, josta olen vuokrannut mökin meille viikoksi. Osa täysi-ikäisistä lapsistamme jää huolehtimaan kodistamme ja pihastamme, joiden parissa puuhastellessa onkin vierähtänyt minulta ensimmäiset lomaviikot muutamaa pyöräilyä lukuun ottamatta.
Olen pihatöiden välissä kyllä myös lukenut. Ostin kuluneena eristyskeväänä antikvariaatista Laura Ingalls Wilderin Pieni talo preerialla -kirjasarjaa - lapsilleni mutta olenkin itse ahminut kirjan toisensa jälkeen. Kirjojen positiivisuus on voimaannuttavaa, ja ne ovat myös kiehtovalla tavalla ruokkineet vaellusintoani. Lauralla on isänsä tavoin kaipuu eteenpäin, kohti tuntematonta. Saman kihelmöinnin tunnistan itsessäni, kun odotan alkavaa viikkoa: uusi, tutkimaton saari - ja kokonainen viikko aikaa polkea se tutuksi!
Heinäkuussa tarkoitus olisi purjehtia Turun saaristossa, hypellä saaresta toiseen.
Ja sitten elokuussa... pääsen asumaan kokonaiseksi kuukaudeksi Pöytyälle! Pöytyän kunta järjesti kesäkotikampanjan: tarjosi asuntoja kesäkuukaudeksi 200 eurolla. Hakemukseni tuli yhtenä onnekkaana valituksi. Tällaiselle maakuntamatkaajalle kuukauden asumismahdollisuus näin edullisesti on unelmien täyttymys.
Kävin jo eilen hieman kurkistamassa minulle ennalta täysin tuntematonta Pöytyän kuntaa ja viehätyin heti maalaismaisemista.
Tämä vuosi on totisesti osoittanut sen, kuinka elämä yllättää. Joskus toisin kuin haluaisi. Ja joskus taas tuoden nurkan takaa esiin mahdollisuuksia, joista ei ole osannut edes haaveilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti