Oli ihanaa päästä työntäyteisen alkuviikon jälkeen vihdoin torstaina ajamaan Turusta kesäkotiin Pöytyälle. Tuttujen peltojen lähestyessä huomasin ajattelevani, että paikka tuntui nyt todella jo kodilta. Tunsin jokaisen lähestyvän poikkitien, ja joen mutkat alkoivat kuiskia tuttuja lauluja. Jopa autoon tulviva peltojen viljan tuoksu hyräili samaa ihanaa sävelmää: täällä on tuttua, täällä on turvallista ja rauhaisaa. Täällä on koti.
Minun todellakin olisi helppo kotiutua tänne. Ja minä kun lähdin vain matkailemaan! (Vaikka myöntää täytyy, että myös muuttoajatukset ovat viime vuosina heränneet, kun osa lapsista on aikuistumassa, suuri talo tyhjenemässä.)
Olen pikkuhiljaa hieman sisustanut kesäkotiani oman näköiseksi. Riihipuodista olen hakenut kukkia ja lyhdyn pimeneviä iltoja ilahduttamaan.
Perjantaina toin töiden jälkeen pojan mukanani. Söimme matkalla Auran ABC:lla ja ajoimme Mellilänjärvelle uimaan.
Illalla poika nautti kylpyammeesta, jota kotonamme ei ole. Omaa pihaa tosin lapset ovat kesäkotiimme kaivanneet: rivitaloasunnossa koko perhe olisi viihtynyt varmaankin paremmin.
Minä olen kuitenkin nauttinut täysin rinnoin tästä mahdollisuudesta saada asua ja kotiutua Pöytyälle.
Edellisenä sunnuntaina kävin Karinaisten kirkossa. Sen alttaritaulun on maalannut Wäinö Aaltonen, joka on syntynyt nykyisen Pöytyän alueella.
Karinaisten kirkon lähellä on asunut ja vahvasti paikalliseen elämään vaikuttanut myös kirjailija Johannes Linnankoski, jonka romaani "Laulu tulipunaisesta kukasta" kuuluu mielestäni hienoimpiin kotimaisiin kirjoihin.
Viime sunnuntaina kävin myös tutustumassa Riihikosken lähellä sijaitsevassa, Auran kuntaan kuuluvassa Koskipirtissä. Museo oli paljon suurempi ja hienompi kuin arvasin!
Olen myös tutustunut Pöytyän naapurikunta Loimaaseen. Sieltä löytyivät lähimmät naistenvaateliikkeet, ja vieläpä todella hyvät sellaiset! Oli mielenkiintoista tutkia myös Loimaan katuja: elokuvateatteri Kinema,
... ja tuttu Hesburgerkin löytyi yksinäiselle matkaajalle helpotukseksi.
Mielikuvissani Loimaa oli ollut pelkkä teollisuusalue, josta kävimme isän kanssa aina ostamassa uuden auton, kun olin lapsi. Ajatella!
Enkä Pöytyästä ollut tiennyt oikeastaan senkään vertaa. Vielä olisi Pöytyälläkin paljon kohteita, joihin haluaisin tutustua: Pöytyän museopappila, Enkelipuisto, Luontokapinetti, retkeilyalueet...
Tämä kesäkotikampanja on ollut aivan upea juttu! Haikeaa ajatella, että edessä on enää yksi viikko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti