Toisella kesäkotiviikollamme alkoi minulla työt ja lapsilla koulut. Meidän oli muutettava arkipäiviksi Turkuun. Viikon maalla-asumisen jälkeen Turku tuntui alkuun suurelta, ja ihmisiä ja hälinää oli jopa häiritsevästi.
Mutta palaan vielä hieman ensimmäiseen viikkoon, jolloin lomalaisina ehdimme paljon.
Saimme vieraaksemme vanhempani Turun lähettyviltä. Yhdessä ajoimme Riihikoskelta Yläneelle. Halusin viedä heidät sinne vanhoja pieniä teitä pitkin, kaunista Yläneen jokivartta myötäillen.
Olin jo aiemmin poikennut autolla Yläneen keskustaan ja yllättynyt sen vanhasta puutaloidyllistä. Upea, korkea puinen kirkko toi mieleen Tuomiokirkon.
Vanhempieni kanssa kävelimme kirkolta kotiseutumuseoon, joka olikin näkemisen arvoinen ja herätti heissä paljon lapsuusmuistoja.
Viikonloppuna Riihikosken keskustassa sijaitseva Vanha Vehnämylly aukaisi ovensa, ja perheemme pääsi tutustumaan sen kiehtoviin tavarakokoelmiin ja nauttimaan herkulliset viinerit kahvilassa. Keräilijä-omistaja oli mukava, toi koirallemme vettä ja jutteli ystävällisen leppoisasti.
Jo ensimmäisellä viikolla sain pyöräiltyä Riihikosken tiet ja laajasti ympäristöäkin niin Pöytyän kirkonkylästä eteenpäin pohjoiseen, itään päin Kyröön kuin länteenkin päin, Savojärven suuntaan.
Tällä viikolla kävin kahtena iltana Turusta töiden jälkeen kesäkodissa, ja tein lenkkejä Auran ja Tarvasjoen ja Turunkin puolelle asti. Maisemat ovat olleet upeita! Pyörällä ne tavoittaa vielä paremmin kuin kävellen ja autolla. Vastaan on tullut jo useita Pöytyän kulttuuripolkuun merkittyjä kohteita, kuten Kyrön työväentalo tai Pihlavan kartano.
Ja viikonlopuksi pääsimme taas muuttamaan maalle. Tein perjantai-iltana pitkän pyörälenkin. Sain ihailla kurkien lentoa ja laulua. Lähellä sijaitsevatkin Kurjenrahkan luonnonsuojelualueet, joissa olen jo aiemmin vaellellut. Syksymmällä varmasti tutustumme siellä uusiin reitteihin.
Aikuinen tyttäremme oli tänä viikonloppuna myös mukana. Ajoimme yhdessä helteisenä lauantaina katsomaan Kalikan uimarantaa. Harmiksemme siellä oli sinilevää, myös Loimaan rannan puolella. Mutta näkymät olivat upeat!
Paluumatkalla poikkesimme Kaidanojan kartanolle lounaalle. Alueen nimi on Uusikartano, ja lähettyvillä on Vanhakartano. Nimet tulevat Kuralan kartanotilan ja Kaidanojan kartanon mukaan. Ne on alunperin omistanut sama aatelisherra.
Lounas oli melko kallis mutta todella maukas. Lapset olivat tyytyväisiä.
Iltasella lapset lähtivät kaupunkiin ja minä pääsin pyörällä tutkimaan Yläneen keskustaa. Jos olisin saanut kesäkodin sieltä, en olisi varmastikaan osannut enää muuttaa lainkaan pois. Vanhojen talojen idylli, hieno kirkko kaupungin keskellä, joki, jota pitkin paikalliset veneilevät, kumpuileva maasto... En varmasti olisi osannut enää lähteä pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti