Tarkoitukseni oli lähteä matkaan jo puolilta päivin, valoisaan aikaan, mutta huonosti nukutun yön jälkeen kellahdinkin päiväunille. Pilvet olivat kovin alhaalla ja hämäräkin jo hiipimässä, kun kolmelta tein lähtöä. Halusin kuitenkin pyörälenkin tehdä, kun lämpöasteitakin oli mukavasti.
En tiedä, johtuiko mielentilastani, sydämen keveydestä, suurien asioiden asetuttua taas uomilleen elämässäni, kun polkaistessa pyörän vauhtiin koin jälleen samaa hurmaa kuin viime keväänä ja kesänä. Marraskuun matala taivas ei häirinnyt tunnelmaani lainkaan.
Suuntasin Liedon Yliskulmasta Lehtimäentietä pitkin kohti Aurajoen vartta. Tarkoitukseni oli tulla Prunkkalan- ja Liedonperäntietä takaisin, jolloin matkaa kertyisi arviolta noin 40 kilometriä. Ennalta en reitiltä paljoa odottanut, mutta halusin käydä tunnollisesti läpi teitä, jotka jäivät väliin, kun Liedosta harppasin pakkaspäivänä tutkimaan kävellen Tarvasjoen keskustaa.
Monesti kaikkein miellyttävimmät yllätykset ovat löytyneet juuri reiteiltä, joilta olen vähiten niitä odottanut. Niin kävi nytkin. Tie oli mutkitteleva ja kaunis, jopa marraskuussa. Se halkoi monia pieniä kyläryhmittymiä, toi eteen vanhoja sykähdyttäviä maisemia.
Hieman alkoi kuitenkin jännittää hämärän tiivistyessä. Miten näkyisin autoilijoille tiellä muutamalla heijastimellani? Liikkuisiko näillä seuduilla susia? Mitä muuta pimeästä saattoi kömpiä? Tippuisiko heijastin huomaamattani? Jos vastaan tulisi holtiton kuski...
Kymmenen kilometriä poljin vimmattua vauhtia leppeästi virtaavalta Aurajoelta kohti Jauholaa ja Liedonperäntietä. Sitten aloin rentoutua. Pimenevässä illassa oli jotain taianomaista. Taivaanranta kuulsi sinertävänä, talojen talvivaloissa soi jouluinen sävel. Minä olin yksin kokemassa jotain uutta. Seikkailemassa pyörällä marraskuun pimeässä.
Mieleen hiipi jouluinen muisto, joskus maaseudulla koettu, hankien keskellä. Maatalojen valot, taivaan kaartuva lempeys. Joulurauha.
Jospa talven ei tarvitsekaan merkitä taukoa pyöräretkissä? Jospa hankin vain ne nastat? Ja rohkeutta luottaa niihin.
Sekä kunnon tumput!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti