Paimiossa pyöräilin aiemmin syksyllä, parhaimman ruskan aikaan. Löysin silloin viehättävän Paimionjoen, sen rannan mutkittelevan reitin sekä keskustan vanhat puutalokorttelit.
Tälläkään kertaa pikkukaupunki ei jättänyt kylmäksi ja olin iloinen, että lähdin tutkimusmatkalleni, vaikka olikin jo hämärää ja tiet olivat alijäähtyneestä vedestä vaarallisen liukkaat. Paimion koululaiset pyöräilivat koteihinsa, kaupunki oli hereillä, tunsin olevani taas matkalla, eläväni vierasta kaupunkia itselleni tutuksi. Sumuinen iltapäivän hämy oli tunnelmallinen. Kääri kulkijan pehmeään syliinsä.
Paimio |
Paimio |
Keskiviikkona suuntasin Nousiaisiin, jossa myös aiemmin syksyllä vesisateessa tutkin kirkon ympäristöä ja Maskun ja Nousiaisten väliin jääviä teitä. Nyt pimeällä oli hyvä tallustella pienen keskustan katuja.
Matkalla kotiin poikkesin läheisteni luona Ruskolla. Vietimme mukavan iltakahvihetken. Halusin nähdä lähiomaistani, jolla oli edessään suuri sydänleikkaus perjantaina.
Viikon synkkyys alkoi vaihtua perjantaina lumihiutaleiksi. Kävin illalla lasten kanssa Kaarinan uimahallin kynttiläuinnissa, jossa oli kaunista mutta ihmisiä liikaa. Mielessä painoi taustalla omaisen tilanne. Kuulin, että leikkaus oli jouduttu uusimaan, joten sairaalaan pääsisikin katsomaan vasta seuraavana päivänä.
Sauvo |
Aurinko! Se hämmästytti olemassaolollaan lauantaiaamuna. Lähdin heti päivän valjettua ajamaan kohti Sauvoa. Mukanani olivat tällä kertaa uudet kävelysauvat. Ja niin minä sauvoin Sauvoa ympäri. Aivan viehättävä pikku kylä!
Sauvo |
Sauvossakin ehdin tehdä lokakuussa useamman pyörälenkin ja ihastuin kumpuilevan kauniiseen kuntaan jo silloin.
Sauvo |
Sauvon kotiseutumuseo |
Palattuani kotiin sain tiedon, että läheiseni tilanteessa oli tullut jälleen takapakkia. Häntä pidettäisiinkin nukutettuna vielä seuraavaan päivään. Tartuin lattiarättiin ja pesin olohuonetta loppuillan. Oli helpompi odottaa kriittiset tunnit tekemällä jotain.
Sunnuntaiaamuna hän oli ensimmäiseksi mielessäni rukouksena. Pian sain kuitenkin tiedon: potilas oli vihdoin heräämässä. Alkuviikon synkeä varjo oli satanut auringonpaisteeksi, lumen hohteeksi adventin ylle.
Päätimme juhlistaa päivää Turun kasvitieteellisen puutarhan kierroksella. Koko perheellä haistelimme tropiikkia, etsimme piilotettuja kalenteriluukkuja ja tonttuja. Jokavuotinen jouluperinteemme.
Turun kasvitieteellinen puutarha |
Rakasta potilasta pääsin katsomaan iltapäivällä. Eilisen taistelun jälkeen hän oli taas siinä, hereillä. Oma isä.
Iltakirkossa kajahti Hoosianna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti