Lapin-matka luokkahuoneessa

Olen saanut matkata vieraassa kulttuurissa, vaikka olen ollut paikoillani, töissä. Tunneillani työpajoja järjestänyt saamelaisvierailija avasi ovea etäsukukieleemme ja vähemmistökansaamme, Euroopan ainoaan alkuperäiskansaan, jonka luulin olevan tuttu, mutta jota oikeastaan en tuntenut juuri lainkaan.

Olin kyllä kuullut, että suomenkieliset ovat työntäneet saamelaiset aikoinaan pohjoiseen. Silti oli yllättävää oppia tieto, että saamelaiset asuttivat ennen 1200-lukua Nuuksion aluetta Etelä-Suomessa. Alueen (toden totta saamelaiselta kuulostava!) nimi onkin saamen kielestä peräisin ja tarkoittaa laulujoutsenta.

Pohjoissaamen kielestä suomen yleiskieleen ovat tulleet myös muun muassa sellaiset sanat kuin laavu, vuoka, kenttä, mursu (josta on johdettu myös sana norsu), vuono, naali, kahlata, kaamos, tunturi, ruska, jänkä.... ja moneen muuhunkin maailman kieleen on saatu saamen kielestä sana tundra.

Me suomalaiset saatamme kauhistella intiaanien kohtelua, mutta saamelaiset ovat saaneet taholtamme melko vastaavaa rasismia ja riistoakin osakseen. Saamenkielisiltä vietiin maita ja heitä määrättiin tietyille asuinalueille. Heitä kiellettiin rangaistuksen uhalla puhumasta kieltään 1950-luvulla, minkä seurauksena lapset ja lapsenlapset eivät oppineet enää saamen kieltä (kieliä on ollut 9-10, monet nyt uhanalaisia). Saamelaisia tutkittiin ja mittailtiin kuin eläimiä. Nykyään onneksi heidän kulttuuriaan halutaan valtionkin taholta tukea.

Joikua ja uudempaa saamenkielistä laulua yhdistävää musiikkia kunnellessamme tuli haikea olo. Eri kulttuurit ovat suuri rikkaus. Monimuotoisuuden soisi säilyvän, niin luonnossa kuin eri kulttuureissakin.

Oli siis hieno, avartava matka - luokkahuoneessa. Viime Lapin-matkastani olikin vierähtänyt jo tovi. Lapsuuden perheelläni oli mökki joitakin vuosia Pyhätunturilla. Silloin tutuksi tulivat tunturit, mäkäräiset, laakeus ja Jäämeren ranta, Norjan Lapinkin siistit, kauniit, suomalaistaloja värikkäämmät asumukset. Ja tietysti porot, joita oli paljon, jotka saattoivat seistä rauhallisina laumoineen tiellä. Mutta saamelaisista en niillä matkoilla oppinut mitään.

Joskohan omia lapsia ehtisi joskus viemään Lappiin saakka? Hienoa se olisi, on vain niin paljon nähtävää, jo tässä läheltä alkaen.

Viime talvena Ruissalossakin saattoi saavuttaa arktisen alueen tunnelman. Nyt taitavat hiihtoloman suunnitelmamme muuttua patikoinniksi ja pyöräilyksi - molemmat kelpo keinoja kyllä lomasta ja uusista alueista nauttia.

Ruissalo tammikuussa 2019