Yöllä tulee välillä pelko. Kädet hakeutuvat ristiin.
Mutta päivällä koittaa uusi arki. Hieman myöhäisempi aamuherätys. (Joinakin aamuina mielen valtaa masennus, toisinaan ei.) Rauhallinen aamukahvihetki. Perusteellinen lehden luku. Kahdeksalta läppäri auki olohuoneen ruokapöydällä ja olen töissä. Mies sulkeutuu etätöihin makuuhuoneeseen, lapset omiinsa.
Työpäivän jälkeen olen heti kotona. Mutta hieman tokkurassa, välitunteja ei ole ehtinyt pitämään, ulkoilmaa ei ole saanut henkäistyä edes työmatkan vertaa.
Kiipeän koiran kanssa läheiselle kukkulalle ja huomaan hyräileväni mielessäni The Sound of Musicin tunnussäveltä: "I go to the hills when my heart is lonely..." Vähän hymyilyttää. Alppien loisto on harmaasta kotosuomalaisesta kevätnäkymästä kaukana vielä.
Viestittelen yhä kännykällä oppilaideni kanssa - työpäivä tuntuu olevan nykyään päättymätön. Myös työkavereiden Wilma-viesteihin vastailen - aiemmin en ollut ladannut wilmasovellusta puhelimeeni. Nyt se on välttämätön. Välillä kurkin Teamsiin, onko joku oppilas siellä kyselemässä.
Juttelen kukkuloilla vaellellessani myös WhatsAppissa käsityöpiirin naisten kanssa, nauran lukupiiriläisten videoille, komppaan opehuoneryhmässä kollegoja.. Käyn katsomassa Facebookissa mitä muille ihmisille kuuluu. Kummalliseksi on mennyt elämä.
Lasten koulutouhuista tiedän nyt enemmän: missä nuorin menee matikassa ja äikässä. Olemme etsineet yhdessä tietoa eri uskonnoista ja ihmisen kehityksestä. Vanhin on pyytänyt minua kanssaan lenkille, että saa kuvan liikunnanopettajalle suorituksestaan. Viikonloppuna kuvasimme perheen ryhmäkeskustelun puheviestinnän opettajalle. Perheenjäsenet totesivat, että pitäisi keskustella syvällisistä aiheista yhdessä useamminkin.
 |
| Rymättylä, Naantali |
 |
| Rymättylä, Naantali |
Kauniina päivinä olen ehtinyt nyt entistä aikaisemmin pyörälenkille, kun työmatkoihin ei kulu aikaa. Aloitin pari viikkoa sitten Paimiosta, siirryin Sauvoon, Rymättylään, Maskuun, Lemuun ja eilen lopulta Mynämäen puolelle Mietoisiin. Koskaan aiemmin en ole tainnut työviikkoina edetä näin nopeasti kierrostani lähes täyteen ympyrään. Tätä harrastustani saan onneksi ainakin vielä jatkaa, matkailun ja kulttuurin nälkääni sammuttaa.
 |
| Mietoinen, Mynämäki |
 |
| Mietoinen, Mynämäki |
Kevätkuukausi, huhtikuu, on alkanut. Mitä se tuoneekaan tullessaan? En uskalla yhtään suunnitella. Mutta otan jokaisen hyvän, terveen, kummallisenkin, mutta silti turvallisen arkisen päivän vastaan kuin kallisarvoisen lahjan.
P.S.
Kun palaan kukkuloilla tanssittuani taas kotiin, kiinnitän huomiota kotikatuni ikkunoiden nalleihin. Haaste, jolle olin vähän hymähdellyt. Näky toistuu jokaisen talon ikkunassa. Ja huomaan, että se koskettaa. Ihmisten vilpitön halu tuottaa toisille hyvää mieltä - se koskettaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti