Perjantai oli aurinkoinen. Haimme kyläkaupasta jäätelöt, söimme veneessä Turmat-retkimuonat, pelasimme minigolfia... ja hämmästelimme ilta-aurinkoa, joka teki laiturista kultaisen.
Lauantaiaamuna heräsimme sateenropinaan. Se tuntui hyvältä - edessä olisi kiireetön levähdyspäivä. Kun sade iltapäivällä loppui, kävelimme kirkolle ja kirkolta thairavintolaan, jossa söimme myös viime käynnillämme, viisi vuotta sitten.
Kahville palasimme satamaan päin, vanhaan pankkirakennukseen, Gamla Bankeniin. Rakennus viritti muistoja omista lapsuuden pankkikäynneistä, myös asioinneista mummon kanssa kyläpankissa. Kahvila oli täynnä hyväntuulisia ihmisiä, ja söimme sen terassilla herkulliset, tuoreet munkit.
Iltakävelyn tein itsekseni: kiersin pieniä rantateitä pitkin Söderbyhyn saakka, jalkani kipeäksi. Mutta tutkimusreissu oli hieno.
Iniöstä purjehdimme sunnuntaina Marholmsöreniin, pieneen saareen Paraisten länsivesillä. Matkalla ukkoskuuro yllätti meidät, mutta pääsimme saaren suojiin yöksi.
Maanantaina ylitimme Kihdin siirtyen näin Ahvenanmaan puolelle. Purjehdimme pienen, idyllisen Jurmon satamaan. Tuntui oudolta, että yhtäkkiä palvelua ei saanutkaan enää suomeksi. Maisemakin oli jollain tavoin erilainen. Jurmo on hyvin lähellä Varsinais-Suomen mannerta, Kustavia, ja silti tuntui kuin olisimme siirtyneet toiseen maahan.
Jurmo oli viehättävä. Kiertelimme sen teitä ja kävimme katsomassa ylämaan karjaa, joka vaelteli ympäri saarta, sekä vuohia, hevosia... ja näköalatornia. Ravintolasta tilasimme Jurmo-burgerit. Pihvi jäi minulta syömättä, kun tajusin sen olevan samaa lähikarjaa, jota juuri olin käynyt tervehtimässä.
On ollut mukava käyttää hieman ruotsia. Taitoni ovat edelleen kyllä hyvin heikot, vaikka viime talven niitä työväenopistossa treenautin. Täytyy jatkaa ensi talvena. Lapsetkin saavat tällä reissulla varmasti motivaatiota ruotsin koulu-opintoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti