Saaren nimi tuo mieleen punkit ja puutiaisaivokuumeen. Vietimme viikon Ahvenanmaalla kaksi vuotta sitten ja silloin olin hysteerinen punkkien suhteen. Mutta kaikkeen tottuu.
Nytkin voisin pelätä alinomaa punkkeja, koronaa, ukkoskuuroja, käärmeitä... Mutta taivas on sininen, meri sinisempi. Lokit nauravat tiirojen kanssa kilpaa. Saaret ovat muuttuneet vihreistä puuttomiksi, karun kauniiksi. Eikä horisontissa näy kuin mereen yhtyvä taivas.
En siis jaksa murehtia. Maailma on kaunis ja elämä lahjaa. Meillä on kesä ja seikkailu.
Saavuimme Kumlingeen punaisten venevajojen kauniista Lapposta.
Lappon saunarakennus oli uusi ja upea.
Kiersimme illalla Lappon luontopolun ja aamulla tutkin kylän teitä.
Kumlinge tuli vastaan karumpana mutta yhtä kauniina sekin.
Vuokrasimme miehen kanssa pyörät ja poljimme keskustaan sekä kirkolle. Sitten mies palasi veneelle katsomaan lapsia ja minä sain pyöräillä onnellisena turkoosilla Tunturilla saaren teitä läpi.
Tällä reissulla olen saanut tutkia melko läpikotaisin jo useamman saaren: Nauvon, Iniön, Jurmon, Lappon ja Kumlingen. Silti toivon, että joskus vielä viiletän pyörällä myös siltoja pitkin ja yhteysalusten avulla koko Ahvenanmaan helminauhan läpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti