Olemme maistelleet Turun joulua. Kierrelleet Vanhan Suurtorin joulumarkkinoilla, syöneet joulutortut Apteekkimuseon sisäpihan entisaikaa huokuvassa, ihanassa Qwenselin kahvilassa. Ja sitten vähemmän idyllisesti hikoilleet toppatakeissamme Skanssin ja Hansan tavarataloissa. Olen surkea lahjaostoksissa ja sen vuoksi ahdistun joulusta joka vuosi. Lapsia haluaisin ilahduttaa, mutta kaikki on kovin kallista, eikä turhaa tavaraakaan tekisi mieli kerryttää nurkkiin ja kellariin yhtään enempää.
Mutta, kunhan saan vielä viimeiset paketit käärittyä, voin päästää tästä ahdistuksesta irti. Illalla matkaamme Ruskolle mummolan jouluun.
Eilen oli vuoden lyhyin päivä, ja Turussa sen pimeyttä lisäsi viime viikoista tuttu harmaus ja tihkusade. Ne laskevat mielen matalaksi pakostakin. En ollut ehtinyt aikoihin edes pyörälenkille mutta nyt koin sen jo välttämättömäksi mielen ja ruumiin virkistykseksi. Onneksi esikoinen sanoi tekevänsä mielellään piparkakkutaikinan. Minä sain lähteä Paimioon, kun sade puoliltapäivin hellitti.
Voi miten hyvältä tuntui vetää keuhkot täyteen raikasta ilmaa ja polkaista uusille teille! Olin jo aiemmin tutkinut Paimion keskustan pohjois- ja keskiosia hyvin, nyt lähdin etelään - ja olin irti joulukiireistä. Omakotialueita, koirapuistoa, lampimaisemaa, kuntoilureittiä ja sitten ennestään tuttua pikkukaupungin keskustaa. Olen huomannut monesti, että myös edellisten reittien kertaamisessa on oma viehätyksensä. Kun uuden paikkakunnan katuja kulkee toistamiseen, ne alkavat tuntua omilta. Kotoisilta.
Viime kesänä poljin 11-vuotiaan poikani kanssa kotoamme Ruskon mummolaan viikon lomalle. Muu perhe tuli perässä autolla ja vietimme siellä juhannuksen. Päivittäin tein kaksi noin 30 kilometrin tutkimusmatkaa lähiympäristöön. Rusko paljasti minulle kätkemiään aarteita. Parasta oli kuitenkin yhteinen kokemus pojan kanssa.
Monet retkistäni ylsivät myös Maskun puolelle. Sininen taivas helli kulkijaa, linnut helisivät metsäteillä, kissankellot tanssivat niittyjen reunamilla. Lasten kanssa kävimme uimassa Maskun hiekkakuopilla.
Tänä iltana saamme palata mummolaan joulunviettoon. Siellä on yhä oma isä ja äiti tallella.
Onnellista ja rauhaisaa joulun aikaa toivon sinullekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti