Iltapäivällä lähdin matkaan. Poljin Turusta Kaarinaan ja siihen kuuluvan Kuusiston saaren läpi. Kuusistoon olin ehtinyt tutustua polkien jo kevään aikana. Koiran kanssa olin käynyt myös Kuusiston kärjessä sijaitsevan vaikuttavan piispanlinnan raunioilla.
Kirjalansillan ylitin pyörällä nyt ensi kertaa. Kovalla tuulella se vähän jopa pelotti, sillä liikenne Saariston rengastiellä on melkoisen vilkas ja suuria rekkojakin kulki ohi aiheuttaen voimakkaan ilmavirran. Muutoin pyörätie mutkitteli hieman kauempana autontiestä. Näkymä Kirjalansillalta merelle oli upea. Siirryin sillan kohdalla Paraisten puolelle.
 |
| Kuvakaappaus Google Maps |
Vielä oli matkattava Kirjalan saaren poikki. Sen sivuteitä ehdin tutkia vasta paluumatkallani ja Lielahteen ja Lemlahteen palasin vasta syksyllä.
Perillä Paraisten keskustan tuntumassa odotti Sollidenin leirintäalue ja siellä meille viideksi yöksi varattu kuuden hengen ja lemmikin mökki.
Päiväkirjaotteita:
4.6.2019
Parainen
Tiistai
Hirsiseinistä huokuu levollisuus. Pieni tyttöni syö aamiaista pienen pirtin hämyssä. Ikkunan takana männyn turvallinen rosoisuus.
Aamu on pilvinen. Tiedossa on sateita. Iltapäiväksi pitäisi poutaantua. Nyt on aikaa lukea, kirjoittaa, tehdä käsitöitä.
Matka Paraisille oli eilen tuulinen mutta aurinkoinen. Perhe saapui autolla samaan aikaan leirintäalueen parkkipaikalle kuin minäkin pyörällä.
Lapset olivat innoissaan mökistä - se on pieni mutta viihtyisä.
Ilta 4.6.
Eipä juuri olekaan satanut. Olen tehnyt pari pyörälenkkiä. Idyllistä! Talot ja tiet kuin Astrid Lindgrenin kuvakirjoista.
5.6.2019
Parainen
Keskiviikko
Täällä on ihanaa! On lämmintä ja aurinkoista ja tuntuu ihan etelänlomamatkalta.
Heräsin ennen kuutta, söin hiljaisessa mökissä aamiaisen ja lähdin pyörälenkille. Tutkin hieman pidemmälle kirkon ympäristöä ja Tennbyntietä jatkoin Muddaisiin päin, pieneen niemenkärkeen etelässä. Usvaisia peltoja - kaunista!
Torstai
Hellepäivä. Olen niin kotiutunut pieneen mökkiimme, etten lähtisi pois.
Tänään suunnittelen pitkää lenkkiä Mustfinnin uimarannalle.
7.6.2019
Perjantai
Uskomattoman kauniita hiekkateitä polkiessani mietin eilen, että juuri tästä olen ikäni haaveillut, näistä maisemista, vapaudesta, uuden tutkimisesta.
Meidän piti tosiaan tänään palata kotiin mutta jatkankin vielä Paraisten eteläosiin, Airiston hotellille. Muut lähtivät jo kohti Turkua ja tulevat sitten veneellä hotellille, jossa yhdessä yövymme.
Yövyimme siis viimeisen yön veneessä. Siellä saimme valmistettua myös myöhäisen päivällisen.
Kiertelimme kallioilla ihastelemassa näkymiä.
Mukana olivat enää nuorempi poikamme, koiramme, mieheni ja minä. Nuorimmainen oli joutunut lähtemään harmikseen partioretkelle ja teinit olivat kaivanneet muutaman päivän mökkeilyn jälkeen jo kaupunkiin. Onneksi matkat olivat lyhyet, joten kukin pääsi kulkemaan haluamallaan tavalla.
Mutta koko perheellä ehdimme tutustua Paraisten viehättävään keskustaan, käydä Sattmarkin kahvilassa, ulkona syömässäkin. Ja nuorempi poikamme nautti täysin siemauksin rantapäivästä upealla Mustfinnin rannalla.
Kun pojat lähtivät lauantaina veneellä kohti kotia, lähdin minäkin haikeana polkemaan kohti Turkua. Matkalla kiertelin vielä väliin jääneitä teitä Paraisten pääsaarella ja Kirjalan saarella. Ne tulivat perusteellisesti tutkittua. Pysähdyin keskustan kanavanvarteen hampurilaiselle. Poljin elävän kyyn yli. Löysin uskomattoman kauniita eväspaikkoja ja tunsin itseni vaeltavaksi Nuuskamuikkuseksi.
Noin 50 kilometrin kotimatkan lopussa olin jo matkasta hieman uupunut, mutta kovin, kovin onnellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti